sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Mitä voisin sanoa?

Sanoisinko, että oli niin mahtavaa?
vai, että ilma oli kertakaikkiaan upea?
ja ruoka on hyvää ja sitä oli riittävästi?
vai, että puhuimme lähes taukoamatta perjantaista sunnuntaihin?
 
Kertoisinko kun näimme Pete Parkkosen juoksemassa?
Kertoisinko, siitä kuinka kertasimme menneitä vuosia ja 
merkittäviä hetkiä?
Kertoisinko uusista oivalluksista ja viisauksista?
siitä, että 40 on uusi 20?




 Jatkaisinko ihmettelyä siitä, miten vanheneminen näkyy, mutta mieli 
on yhtä hassu kuin ennenkin?
Jakaisinko vilpittömän riemun dj:n soittamista vanhoista hiteistä?
Kertoisinko sen ihanan tuskan joka tulee korkkarit jalassa lähes 
aamuun saakka tanssimisesta?
Kertoisinko millainen aarre todellinen ystävä on?

Niin paljon kaikkea mahtuu yhteen viikonloppuun, että mieli ei edes jäsennä kokemaansa. Mutta tärkeintä ja parasta on se, että juttu jatkuu seuraavalla kerralla taas siitä mihin nyt jäätiin. Uusi lehti kääntyy ja jotain jännää taas tapahtuu.

M

1 kommentti:

  1. Ei tuota kauniimmin ja kuvaamammin voi kertoa! Ystävyys on kullan arvoista.

    VastaaPoista